top of page
Vapaata tilaa
-kaupunki ilmastovastuun ja kasvamisen paikkana
Veeran Verstas ry toteutti EU-rahoitteisen Vapaata tilaa kaupunki ilmastovastuun ja kasvamisen paikkana -hankkeen 1.1.2020-31.12.2022. Hanke oli osa Oulun kaupungin Elävää ja monimuotoista kaupunkikulttuuria.
Veeran Verstas ry pyrkii toiminnassaan tiedollisesti ja taidollisesti laajentamaan ymmärrystä eri kulttuureista ja maailmasta. Tavoitteena luoda, tuottaa ja toteuttaa hyvinvointia ja iloa, jossa korostuvat taiteen ja kulttuurin sosiaaliset, solidaariset, yhteisölliset, taidelähtöiset kehittämismallit ja käytännöt.
Vapaata tilaa kaupunki ilmastovastuun ja kasvamisen paikkana hankkeessa taide otettiin lähtökohdaksi yhdessä työskentelylle ja ajattelulle. Kokemusten ja elämysten näkyväksi tekeminen on monikielinen dialogi. Eri taidelajien ympärillä tapahtuu paljon soveltavia käyttötapoja.
Hankkeen tavoitteena oli rakentaa yhdessä nuorille uusia mahdollisuuksia koulutukseen ja työelämään sekä resilienssitaitojen kartuttaminen taidepainotteisin menetelmin. Tavoitteena oli myös nuorten taiteen tekeminen hyvinvoinnin vahvistajana ja taiteen tekemisen ja kokemisen tasa-arvoiset mahdollisuudet, itsen toteuttaminen ja yhteisölliset suhteet, taiteen tekijyys ja syrjäisyys, yhteisöllinen kaupunkikulttuuri ja osallisuus. Hankkeen kohderyhmä oli alle 30-vuotiaat työttömät nuoret. Taide otettiin lähtökohdaksi yhdessä työskentelylle ja ajattelulle, kokemusten ja elämysten näkyväksi tekeminen ja monikielinen dialogi. Taidetta tarvittiin Vapaata tilaa kaupunki ilmastovastuun ja kasvamisen paikkana hankkeessa uusien, luovien ja omaperäisten ajatusten mahdollistajana.
Vapaata tilaa rakennettiin kokemukselliselle ja toiminnalliselle oppimiselle otollinen ympäristö, jossa nuori voi oppia ja tutkia ympäristöään ja omaa suhdetta siihen omista lähtökohdista käsin. Hankkeessa nuoret toimivat sellaisen taiteen tekemisen keskellä, jossa toiminnallinen yhteistyö muiden kanssa oli keskiössä ja jossa oppimisympäristö oli osallistavan havain-noinnin paikka. Nuori voi harjoitella havaitsemisen taitojaan ja huomioida eri taiteen alojen ominaisia tekijöitä ja vuorovaikutuksen tapoja sekä osaavien taiteilijoiden ja toisten nuorten toimia.
Avoimessa ja erilaisuutta kunnioittavassa ympäristössä nuoret muodostivat uusia näkymiä maailmaan ja opettelivat luottamaan omaan kokemukseensa. Veeran Verstas rakentui Vapaassa tilassa avoimen kokeilun ympäristöksi, jossa nuori itse etsii tapoja asettua suhteessa ympäristönsä kanssa.
Vapaata tilaa kaupunki ilmastovastuun ja kasvamisen paikkana hankeen kehittämis-koreografia muodostui viidestä avoimesta taidetyöpajajaksosta, eri taiteen osa-alu-eiden, kaupunkikulttuurin, resilienssin ja ilmastonmuutoksen syventävistä koulutus-jaksoista sekä erillisistä taidelähtöisistä kehittämisproduktioista.
Taidetyöpajat koostuivat viidestä perus-modulista variaatioineen: tulevaisuusverstas, integroiva taidetyöskentely, sosiokult-tuurinen innostaminen, syventävät ja soveltavat ohjausmenetelmät sekä oma taitaminen.
Viisi työpajaa
I taidetyöpaja
Teemat:
Oma ääni, taiteen tekemisen tasa-arvoiset mahdollisuudet
Taide hyvinvoinnin vahvistajana
Käsityö massatuotannon ja kertakäyttökulttuurin vastavoimana
Jätteetön taide ja hiilineutraali kulttuuri
Taideyhteisö osana kunnan toimintaa
Elämän mielekkyys, yhteisöjen rakentuminen
Opintopolut ja työelämä
Työpajat etänä
Outi Les Pyy: Nuoren vaikutusmahdollisuudet vastuullisena kouluttajana
Anna-Leena Järvi: Lempeä kehonhuolto, Vihervartti
Taru Hallikainen: Tietoinen läsnäolo, myötätuntokirjoittaminen
Silja Kejonen: Aamusivut joka aamu
Meri Lähteenoksa: Itsetuntemus ja stressinsäätely
Hannele Ala-Keskinen: Metsämieli, ympäristötaideretki
Ira Parkkisenniemi: Kirjansidonta
Kerttu Korhonen: askartelu hetki
Syventävät jaksot
Aura Nurmi: Oma runo, oma ääni
Ira Parkkisenniemi: Käsityöaktivismi, radikaalit ristipistot
Anni Arffman: Akvarellimaalaus
Silja Kejonen: Voimauttava valokuva, Yhteisöllinen ja monimuotoinen kaupunkikulttuuri, Metaosaamisen opettaminen, Kollaasitaide
Jussi Alaraasakka: Äänen ja musiikin rajalla
Tulevaisuusverstas menetelmä
Tulevaisuuskuvat ovat nuoren tulevaisuutta koskevia käsityksiä. Identiteettien tapaan kuvat määrittyvät tunteiden, toimien ja käytänteiden perusteella. Hankkeessa tulevaisuuskuvia luotiin ja muovattiin osin yksilöllisesti, osin yhdessä. Tulevaisuusverstas rakentuu kolmesta osasta, ensin on kritiikkivaihe kaikkea kohtaan ja sitten tämä vaihe muunnetaan utopiaksi, jossa tehdään tulevaisuuden visioita, jolloin kaikki on mahdollista ja kolmas vaihe on toteutusjakso, jossa katsotaan mihin ryhdytään tulevassa.
Vapaata tilaa -hankkeessa tulevaisuusverstas-menetelmään sovellettiin kollaasi-tekniikkaa, joka oli toimiva nuorten näkökulmasta. Kollaasin ajatus liittyy eri materiaalien, ajatusten ja tekniikoiden yhdistämiseen. Kollaasi määrittyy kuvataiteissa ensisijaisesti sen sisäisen vastarinnan ja paljastamispyrkimysten kautta. Kollaasia kutsutaan usein materiaalien runoudeksi.
Käsityöaktivismi
radikaalit ristipistot – sosiokulttuurisena innostamisena
Käsillä tekeminen on säilyttänyt asemansa yhtenä ihmisen perustaiton. Käsityössä toteutettiin suunnittelua, pohdintaa, ratkaisujen tekemistä, kriittisyyttä, toisen työn ja oman työn arvostamista. Käsity-öllisen toiminnan mielekkyyden löytäminen oli henkilökohtainen prosessi. Innostamisen keskeisiä tekijöitä käsillä tekemiseen ovat innostaminen yhteisöllisyyteen, uuden etsi-miseen, yhdessä toimimiseen ja vuorovai-kutukseen.
Radikaaleissa ristipistoissa, ristipistotek-niikalla nuoret kokivat, että käsillä voi tehdä mitä haluaa, tärkeää on vapaus ja yhdessä tekeminen, kaikki on mahdollista. Käsityöaktivismin koulutus-jaksoon liittyi myös vaateteollisuuden vallitsevaan tilaan perehtyminen ja epäkohtien esiin tuominen.
Aitta8
Vapaan taiteen tila Aitta8- projektin keskiössä olivat kysymykset taiteen esittämiskäytän-nöistä, kestävyyden menetelmistä ja tyhjillään olevien tilojen uudelleen ajat-telusta. Uudelleen ajattelun taustalla on halu tutkia kulutuksen kasvun ja ilmastokatas-trofin, elonkehän ja ekokriisin prosesseja, mittakaavoja sekä muutoksen nopeutta taiteen kontekstissa.
Aitta8 pyrki lisäämään ymmärrystä taiteen roolista nuorten toimijuuden ja identiteetin rakentumisessa, mutta tuomaan näkyväksi vapaiden taidetilojen vähyyden Oulussa ja niiden saatavuusongelman. Tyhjillään olevia tiloja on runsaasti, mutta niiden vuokraaminen on tehty hyvin vaikeaksi, mikä erityisesti hankaloittaa nuorten mahdolli-suuksia kokea osallisuutta ja luoda uudenlaista toimijuutta taiteen ja- kulttuurinkentällä.
Oulun kauppatorilla sijaitseva vanha suola- aitta mahdollisti toiminnan, jossa Veeran Verstaan Vapaata tilaa -kaupunki ilmasto-vastuun ja kasvamisen paikkana -hankkeen taidepajan nuoret tuottivat erilaisia taidetapahtumia ja kulttuurisisältöjä.
Vapaan taiteen tila Aitta 8 tarjosi oululaisille laajan näköalan eri taiteenlajeihin vuoden 2020 aikana.
Tila mahdollisti myös taiteilijoille ilmaisen paikan järjestää taidenäyttelyitä. Tämä oli tietoinen kannanotto kuvataiteen tilanteeseen, jossa monella erityisesti nuorella uraansa aloittelevalla taiteilijalla ei ole taloudellisesti mahdollista harjoittaa omaa ammattiaan, koska gallerioiden vuokrat ovat niin korkeat. Vapaan taiteen tila Aitta 8 osallistui näin keskusteluun näyttelypalkkiosta. Suomen Taiteilija-seura on jo pitkään edistänyt näyttely-palkkion vakiinnuttamista.
Vapaan taiteen tila Aitta 8:ssa yksi keskeinen tärkeä näkökulma oli tutkia erilaisia työllistäviä rakenteita taiteen kentällä. Hankkeessa haluttiin näin myös vahvistaa taiteilijoiden toimeentuloa ja työn arvostusta sekä viitoittaa tietä laajemmin kohti ajattelua, jossa taiteilijalle maksetaan työstä korvaus.
Vapaan taiteen tila Aitta 8 avasi keskustelun eri taiteen- ja tieteenalojen edustajien sekä yleisön välille.
Heinäkuussa 2020 aitassa järjestettiin Runoviikko, jossa esiintyi Aura Nurmi. Aura Nurmi (s. 1988) on runoilija, Lukukeskuksen Mun tarina -. hankkeen taiteellinen suunnittelija ja yksi Helsinki Poetry Connection yhdistyksen perustajajäsen Nurmen esikoiskokoelma Villieläimiä (2016) sai Kalevi Jäntin palkinnon. Aura Nurmi ohjasi Veeran Verstaan nuorille runo-työpajan, jonka myötä syntyi Aitta8:aan Runoklubi tapahtuma. Runoklubissa käsiteltiin, miten runous rakentaa ja kuvaa ihmisen suhdetta luontoon ja miksi runoutta kannattaa ympäristökatastrofinkin äärellä lukea ja vaalia. Tapahtumassa hankkeen nuoret, sekä kaupunkilaiset, runouden ystävät esittivät omia tekstejään ja kuuntelivat toisten esityksiä.
Vapaan taiteen tila Aitta 8 taiteilijoita olivat Aura Nurmi, Mari Oikarinen, Christeelle Mas, Anni Arffman, Silja Kejonen, Anna-Kaisa Järvi, Jussi Alaraasakka ja Henna Matanuska sekä työpajan nuoret Radikaalit ristipistot -näyttelyllä
II taidetyöpaja
Teemat:
Taiteilijan laajentuva identiteetti ja yrittäjyys
Osuuskunta
Omien ajatustottumusten tunnistaminen
Vahvuudet ja voimavarat
Kehon viisaus kehorauha, sukupuolisensitiivisyys
Biotaide robotiikka ja tulevaisuuden haastaminen
Syventävät koulutukset
Henna Matanuska: Vannetanssi ja yrittäjyys
Eeva-Maria Kauniskangas: Burleski, oma keho ja liike
Hannele Ala-Keskinen: Myyttiset käsityöt torsot, Voimavaraleiri
Tiina Vehkaperä: Kuvanveisto, alginaatti
Jussi Alaraasakka: Äänitaide
Marjo Stenius: Perinneniittykulttuuri
Taru Hallikainen: Osuustoiminta
Ratkaisukeskeisen kuvataideterapian mene-telmään perustuva Voimavaraleiri kehitettiin, tuotettiin ja toteutettiin Vapaata tilaa kaupunki ilmastovastuun ja kasvamisen paikkana hankkeessa. Ratkaisukeskeistä kuvataideterapiaa sovellettiin taidetyö-pajassa ryhmätoimintana, johon liitettiin luovan tekemisen prosessi ja sen tulos käsin tekemisessä. Ratkaisukeskeisen kuvataide-terapian menetelmän hyvinvointia lisäävät vaikutukset moninkertaistuivat, kun nuoret toimivat ryhmässä. Transformaatio on yksi sosiokulttuurisen näkemyksen käsitteistä, jossa on kyse laadullisesta muutoksesta. Muutos suuntautuu ihmisten, yhteisöjen ja yhteiskunnan elämän laadun paranta-miseen.
Käsissä käsittämisen käsityötoiminnan tavoitteena hankkeessa oli, että nuori löytää persoonallisia tapoja tietää, tuntea ja kokea maailmaa, sekä nähdä suhteensa ympärillä olevaan. Innostaminen käsitöissä oli innostumista uuden etsimiseen, yhdessä tekemiseen ja toimimiseen sekä vuoro-vaikutukseen. Näyttäytyminen edellytti jotakin, mitä tuoda esille ja näyttää toisille. Käsitöissä aloitteellisuus ja näyttäytyminen liittyvät toisiinsa, ensi on tehtävä aloite sitoa kirja, jonka voi sitten näyttää toisille.
Voimavaraleiri ratkaisukeskeisenä taidetera-piana rakentui erimuotoisten käsitöiden ja taidetöiden valmistamiseen ja niiden tekemiseen liittyvien tunteiden ja tarinoiden ympärille. Yhdessä töitä tehden, yhdessä toimiessa sosiaalisen vuorovaikutuksen avulla syntyi sellaista, mitä yksin olisi mahdotonta tai vaikea toteuttaa ja jakaa.
Voimavaraleiri, joka toteutettiin ratkaisu-keskeisen kuvataideterapian menetelmillä, auttoi katsomaan lempeästi elämän kipu-kohtia. Syntyi moniäänistä kysymistä, ihmettelyä, hapuilua ja löytämistä, resili-enssiä. Jaetut kokemukset saivat osallis-tujat astumaan niistä askeleita eteenpäin entistä taitavampana ja rikkaampana. Jokainen oivallukseksi yltänyt vastoin-käyminen ja tunneprosessi on lisä selviytymisen, palautumisen ja oppimisen ketjuihin. Vapaata tilaa hankkeessa resilienssi kehittyi monipuolisesti vaihtelevien, toimijoiden prosesseja myötäilevien työprosessien avulla. Joskus niitten takia, joskus niistä erillisinä sisäisinä muutoksina
III Taidetyöpaja
Teemat:
Yksilöllisyys & yhteisöllisyys
Yhteisöksi tuleminen, yhteisöön liittyminen ja sen kehittäminen
Kohtuullisuus, vastuullisuus, ekologiset arvot
Ihmisläheisyys, arkisuus, yhteiset tavoitteet
Toivo, merkityksellisyys
Muuttuvat työt, muuttuvat ammatit
Vapaata tilaa ilmastomuutoksen paikkana
Syventävät koulutukset
Silja Kejonen: Omakuva on jokaisen kuva
Hanna-Leena Kauppinen: Luova liike
Merituulia Aalto: Luova kirjoittaminen ja satutaide
Milla Jokela: Luova muoto & Zero waste,(opinnäytetyö Savonia AMK)
Outi Vuoriranta: Performanssitaide
Christelle Mas: Mahdolliset tulevaisuudet Ekotaide ja Antti Tikanmäki: Robotiikka
Anni Majava: Muovihävikistä taidetta
Marjo Stenius: Niityn kunnostaminen
Anni Majava Kruunu Ränni-galleria, Oulun asematunneli 3.-26.5.2022.
Kruunut olivat vallan symboleita, seremoni-allisia arvomerkkejä. Pohjoismaisessa hää-perinteessä morsiuskruunu oli merkiksi siitä, että morsian oli avioitumassa ensimmäistä kertaa. Kruunu koristeltiin eri aikoina eri tavoin esimerkiksi napeilla, helmillä tai arvokkaimmilla korukivillä
”Kruunu-näyttelyn esineissä perinteiset symbolismit, tekotavat ja materiaalit ovat jääneet taakse. Jäljelle on jäänyt muotoja, muistoja esineistä, joiden nimet ja käyttötarkoitukset ovat jo osittain painuneet unholaan. Käsityöläisyys on ammattina harvinaistunut, 3D-tulostimet ja laserleikkurit eivät vaadi vuosien harjoittelua upeiden esineiden valmistamiseen, mutta molem-mista syntyy ylijäämämateriaalia, joka on valjastettu käyttöön näyttelyn teoksissa.” Majava kertoo.
Perinteet, työtavat ja materiaalit muuttuvat. Muuttuvatko tekijät sen mukana? Onko vanhoilla vallan symboleilla enää paikkaa nykyajassa? Kuinka teknologinen kehitys vaikuttaa käsityöläisyyteen, vai unoh-dammeko kädentaidot muun vanhan perinteen mukana?
Ihminen oppii liikkumalla
Ihminen oppii liikkumalla. Kolmannessa taidetyöpajajaksossa lähdettiin liikkeelle yhdistämällä liikettä ja kirjoittamista. Taidetyöpaja aloitti päivän aamusivujen kirjoittamisella. Kirjoittamisen liikkeen sujuvuuteen vaikutti sen säännöllisyys ja se, että tekstiä kirjoitettiin käsin. Luova liike ja aivojumppa auttoivat kirjoittamisen sujuvuuteen ja kirkkauteen. Taiteen lisäarvo ja hyöty tarkoittavat, sekä- että asetelmaa tiedon ymmärryksen rakentumisessa. Hankkeessa taiteilijoiden ja taideopettajien osaaminen liittyi keskeneräisyyden estetiikkaan. Luonnostelu ja improvisointi olivat oleellisia luovan liikkeen ja luovan kirjoittamisen hahmottamisessa ja tulkitsemisessa.
Taiteellisen toiminnan tapahtumakulussa aistimellisuus ja kehollisuus olivat orgaaninen osa tietämisen ja ymmärryksen rakentumista. Ohjauksessa eri taidemuotojen yhdistäminen rikastutti ja monipuolisti aistimista. Ihmiset oppivat eri tavoin ja usean aistin yhdistelmän avulla.
Luova kirjoittaminen
taidelähtöisenä menetelmänä
Kirjoittamiseen harjaantuminen ja osaa-minen liittyvät keskeneräisyyden estetiik-kaan. Taiteen tekemisen, kirjoittamisen voi nähdä ulottuvan identiteetin eri alueille kuten fyysinen olemassaolo, johon liittyvät keho, luonne, tunteet ja perustarpeet, samoin vuorovaikutussuhteet ja tietoinen itsenä oleminen. Taiteen tekeminen voi ravistaa itsenä olemista sekä yhteisöllisiä suhteita.
Tekeminen, vapaus, keksiminen, leikkiminen ja nuorten ehdoilla toimiminen ovat nuorille keskeisiä. Nämä luovat mahdollisuuden tunteiden ja omien ajatusten ilmaisulle, oppimiselle ja yhdessä tekemiselle. Luova kirjoittaminen tukee rohkaistumista, vapautumista ja itseluottamuksen kasvua.
Vapaata tilaa kaupunki ilmastovastuun ja kasvamisen paikkana hankkeessa toteutettiin kolme luovan kirjoittamisen kokonaisuuttaa. Luovan kirjoittamisen starttikurssi, Satumaista sanataidetta kurssi sekä Teoista sanoiksi kurssi. Luova kirjoittaminen kokonaisuus räätälöitiin erityisesti hankkeen kohderyhmälle, alle 30-vuotiaille työttömille nuorille.
Starttikurssissa otettiin kiinni kirjoittamisen rytmistä ja päihitettiin tyhjän sivun pelko, puheen ja kuvallisen ilmaisun avulla. Satumaista sanataidetta kurssi kehitti monipuolisen tavan itseilmaisuun, luovia, innostavia kirjoittamisen keinoja, erityisesti nuorille aikuisille, joilla ei ollut aikaisempaa kirjoittajataustaa.
Teoista sanoiksi kokonaisuus kysyi, mitä ajattelisin tekeväni, mikäli olisin työkokeilussa oleva nuori kuukauden tai ylikin: Kaikilla on jotain mielenkiintoista sanottavaa. Kun löytyy keinoja, voi sanoja muotoilla taiteeksi.
Sadut ovat kautta ihmisen historian olleet tapa välittää tietoa sukupolvesta toiselle. Satuihin liittyy usein myös mieluisia lapsuusmuistoja, jonka vuoksi niistä keskusteleminen on omiaan lähentämään ihmisiä ja kokemaan samaistumista muihin.
Taiteen tekeminen vuorovaikutteisessa ryhmässä, jossa kaikki osallistuivat keskusteluun, oli omiaan kasvattamaan itseluottamusta, olla oma itsensä ja vähentämään liiallista itsekritiikkiä. Luova kirjoittaminen jakson tuotti ja toteutti Merituulia Aalto.
Niitty – elävää ja monimuotoista kaupunkia
Ilmastokysymykset olivat hankkeen nuorille merkityksellisiä, mutta näkemykset ja kokemukset vaihtelivat. Nuoret eivät muodostaneet mitään homogeenistä ryhmää suhteessa ilmastonmuutokseen. Kestävän kehityksen kysymykset, luontokato, luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen herättivät nuorissa surua ja huolta. Nuoret kokivat ympäristösurua monesta eri syystä, eläinten kärsimys ja sukupuutto, luonnon ja ympäristön muuttuminen, erot vanhempien ihmisten ja nuorten käsityksissä ilmaston-muutoksesta sekä epäreiluus siitä, minkälaisia tulevaisuudenkuvia nuorille on jätetty maailmasta ja sen tilasta.
Tästä ilmastotunteiden lähtökohdasta suun-niteltiin ja perustettiin luonnon niitty Oulun Sonnisaareen. Niitty toteutettiin yhdessä nuorten kanssa niittyentusiasti, kuvataiteilija Marjo Steniuksen ohjauksessa. Yhteistyössä Oulun kaupungin viheralueiden rakentamisen työpäällikön Heikki Kukkolan, piiripuutarhurien Sanna Aution ja Tuomo Koutasaaren sekä kunnossapitosuunnittelija Jaana Koiviston kanssa. Niitty ristittiin Lohtuniityksi. Lohtuniitystä sen hyvinvoinnista konsultoitiin Villi Vyöhyke aktivisteja sekä Tampereen sissipuutarhan toimijoita.
Lohtuniitty kasvatettiin ja toteutettiin paikaksi, jossa taitaminen on kokemusta asioiden tekemisestä, paikaksi viettää vapaata aikaa toisen kohtaamiseen, kasvien ja eläinten kuuntelemiseen, kukkien kastelemisen ja rikkaruohojen rakastam-iseen.
Lohtuniitty –paikkasidonnainen esitysinstallaatio
Lohtuniitty toimi paikkasidonnaisena esitysinstallaationa tuottaen erilaisen kokemuksen julkisen tilan käytöstä. Niityt ovat tärkeä osa suomalaista perinnema-isemaa, joiden kasvistoissa elää paljon uhanalaisia ja harvinaisia lajeja. Lohtuniitty muodostui nuorille yhteiseksi paikaksi. Paikaksi, jossa puutarhatöiden ohessa syntyi ympäristöasioista sekä ympäristötoimi-juudesta avointa vuorovaikutusta ja keskustelua kaupunkilaisten kesken. Nuoret kokivat mielihyvää ja tyytyväisyyttä toimiessaan niityn hyväksi. Erilaiset tunteet, ahdistus, toivo ja ilmastotoiminta ovat kaikki yhteydessä toisiinsa.
Työpajoissa syventävät taiteen eri osa-alueiden koulutusjaksot, ilmaston muuto-kseen liittyvät aihekokonaisuudet kuten Lohtuniitty, resilienssikoulutukset suunni-teltiin ja toteutettiin lähtökohtaisesti nuorten identiteettien, nuorten käsityksestä omasta itsestään, käsin. Taiteen tekeminen hankkeessa ulottui identiteetin kaikille alueille, fyysinen olemassaolo, johon liittyvät keho, luonne, tunteet ja perustarpeet, vuorovaikutussuhteet ja tietoinen itsenä oleminen. Taiteen tekemisellä ja teoksilla nuoret työpajoissa kommentoivat omia kokemuksiaan ympäröivästä todelli-suudesta. Yhdessä taiteen tekeminen oli nuorille tärkeämpää kuin lopputulos.
Työpajoissa suunniteltiin ja toteutettiin dialogisten ja pedagogisten tilojen ominais-piirteet, tekeminen, vapaus, keksi-minen, leikkiminen nuorten ehdoilla niin, että toimiminen oli nuorille keskeistä. Työpajoissa suunniteltiin ja toteutettiin taidelähtöiset- ja dialogiset työskentely- ympäristöt ja sisällöt niin, että ne loivat mahdollisuuden tunteiden ja omien ajatusten ilmaisulle, oppimiselle ja yhdessä tekemiselle.
Rakastetuksi ja hyväksytyksi tulemisen tarpeiden toiminnalliset ja merkitykselliset muodot määrittyvät sosiokulttuurisessa vuorovaikutuksessa. Tekijyyden haltuun ottaminen oli tavoitteellista työpajoissa. Kun oma ja yhteinen tekijyys vahvistui, se antoi tilaa jokaisen nuoren tarttua omaan tekijyyteensä ja lähteä kasvattamaan sitä tavoitteellisesti.
IV Taidetyöpaja
Teemat:
Taide – Resilienssitaidot – Hyvinvointi
Materiaalin runous
Omat ja toisen rajat
Voimavarat ja minäkuva
Ilmastotunteet ilmastonmuutos
Sukupuolen moninaisuus
Turvallinen tila
Syventävät koulutukset:
Meri Lähteenoksa: Resilienssi yhteisön ominaisuutena, Ydintaitovalmennus
Merituulia Aalto: Zine-pienlehtijulkaisun tuottaminen ja toteuttaminen, Kirjoittamisen starttikurssi
Heidi Kesti: Muoviroinasta kuvanveistoon,
Silja Kejonen: Lohtuniitty, paikkasidonnainen esitysinstallaatio
Kari Kuivamäki: Musatyöpaja
Aira Nurmi: Lavarunousja
Susinukke Kosola: Kokeellinen runous
Martu Väisänen: Animaatio visuaalisena vaikuttajana
Mudwoman Iin ilmastossa
Immersiivinen kokemuksellinen, upottava ympäristötaideproduktio suunniteltiin ja toteutettiin yhteistyönä, jossa mukana Suuri Tähtiteatteri, Kulttuuri Kauppila, Iin Instituutti, Iin Kansalaisopisto ja Iin Ilmastofoorumi, työpajanuoret, työpajaohjaajat, kuvanveistäjät Antti Ylönen ja Sanna Koivisto, teatteriohjaajat Ann-Kaisa Järvi, Sanna-Maija Karjalainen, Anna-Leena Järvi, italialainen ohjaajanäyttelijä Mattio Sonnino sekä kanadalaiset The Dragon Dance Theather Sam Kerson ja Kata.
Mudwoman rakentui kahdesta osasta, naamiotyöpajasta ja naamioteatteri esityksestä sekä Mudwoman maaveistos kokonaisuudesta.
Mudwoman maaveistos toteutettiin Lähde puistossa Suvantolassa Iin terveyskeskuksen takana, Ii joen varressa. Mudwoman maaveistos huomioi ympäristönsä ja oli suhteutettu jokivarteen. Mudwoman ympäristötaideteoksella toteutettiin kuvanveisto-, installaatio-, maa- ja yhteisötaiteen prosessina. Taidetyö toteutti teoksen sijaitipaikan, (jokivarsi, päiväkoti, terveyskeskus, veistospuisto), ja katsojien välille toimivaa vuorovaikutusta.
Teatterilähtöisillä menetelmillä hankkeessa Vapaata tilaa kehitettiin ja toteutettiin osallistujien sosiaalisia taitoja, kykyä ilmaista itseään eri tavoin sekä taitoa esiintyä eri tilanteissa. Taiteellisten teatterilähtöisten menetelmien käyttö perustuu siihen, että teattereissa on perinteisesti kerrottu tarinoita, luotu malleja ja sosiaalisia tilanteita ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta, ristiriidoista sekä tunteista. Hankeen kehittämisen dramaturgia hyväksyi kehittämisprosessiin sellaista, mikä ei ole rationaalisesti selitettävissä. Mudwomanissa suunniteltiin ja toteutettiin taiteen osa-alueiden sekä erilaisia menetelmiä vaativien vaiheiden vuorottelusta ja yhdistämisestä kokonais-taideteos.
Taide soluttautui, multaan, rakenteisiin ja maahan pyrkien luomaan vuoropuhelua maaveistokseen osallistuvien nuorten, taiteilijoiden, kuvanveistäjien ja katsojien välille. Mullan ja saven kanssa työskentely mahdollisti tiedon virtaamisen ja toisin tekemisen, toisten erilaisten näkökulmien ja päätösten kohtaamisen. Aitoon vuorovaikutukseen pyrkiminen edellytti ja toteutti kaikkien osallistumisen ja vastuun ottamisen omasta osallistumisesta sekä tilan antamisesta toiselle. Merkittäviksi sosiaalisen vuorovaikutuksen ja hyvän kokemisen näyttämöksi muodostuivat yhteiset ruokahetket teatteriohjaaja Anna-Kaisa Järven kotitilalla Iin Alarannalla.
Naamioteatteri esityksessä työryhmä hioi yhteiset käytännöt prosessin aikana. Näihin yhteisiin käytäntöihin, naamioiden tekeminen, materiaalien hankkiminen, luonnon saven kaivaminen, kuskaaminen, kehikkojen valmistaminen, naamioiden muovaaminen, tallentui valtavasti kokemusperäistä tietoa, hiljaista, toiminnallista ja tilannekohtaista tietoa. Hankkeen kannalta oli ratkaisevaa, kuinka tällaista kokemusperäistä tietoa pystytään hyödyntämään.
Naamioteatteri Mudwoman moniäänisenä oivallusta synnyttävänä keinona suunniteltiin ja toteutettiin prosessina, joka sovelsi teatterin ja draaman työtapoja tuottaen tietoja mahdollisuuksien havaitsemiseen Vapaata tilaa hankkeessa.
Moni uusi asia, idea ja menetelmä syntyi rajapinnalla, ruokapöydän ääressä. Immersiiviselle ohjaukselle oli leimallista nuorten osallistujien sitoutuminen ja läsnäolo. Mukaansatempaavaa oli mullan ja saven kanssa työskenteleminen sekä yksilöllisesti, että yhteisöllisesti. Ympäristön ja taideteoksen kohtaaminen vei nuorten ajatuksia ympäristösuhteeseen, teoksen maa-aineksiin, niiden muuttumiseen vuodenaikojen mukaan, äiti maan hyvinvointiin. Onko Mudwoman pysyvä vai väliaikainen. Naamioteatteri esityksessä työryhmä hioi yhteiset käytännöt prosessin aikana. Näihin yhteisiin käytäntöihin, naamioiden teke-minen, materiaalien hankkiminen, luonnon saven kaivaminen, kuskaaminen, kehikkojen valmistaminen, naamioiden muovaaminen, tallentui valtavasti kokemusperäistä tietoa, hiljaista, toimin-nallista ja tilannekohtaista tietoa.
Hankkeen kannalta oli ratkaisevaa, kuinka tällaista kokemusperäistä tietoa pystytään hyödyntämään.
Naamioteatteri Mudwoman moniäänisenä oivallusta synnyttävänä keinona suunniteltiin ja toteutettiin prosessina, joka sovelsi teatterin ja draaman työtapoja tuottaen tietoja mahdollisuuksien havaitsemiseen Vapaata tilaa hankkeessa.
V Taidetyöpaja
Teemat:
Resilienssitaidot tuotteena
Haaveet unelma tavoitteet
Käsissä käsittäminen
Rento keho avoin mieli
Ravittu keho, ravittu planeetta
Hävikistä herkuksi
Työelämän, työn merkityksellisyys
Minustako yrittäjä
Taiteilijuuden arki ja työ
Taidetilaisuuksien tuottaminen
Syventävät koulutukset
Linnea Kejonen: Oma kirja, oppimispäiväkirja
Hanna-Leena Kauppinen: Ilmajooga, kehonhuolto
Merituulia Aalto: Runouden ABC
Anni Arffman: Akvarellimaalaus
Christelle Mas: Avangardistinen fotokollaasi
Eeva Kejonen: Sote ja palveluntuottaminen, yhteisöllinen yrittäminen
Mahdolliset tulevaisuudet
Eko Taide, tulevaisuuden olento, tulevaisuuden ihminen
Kuvataiteilija, valokuvauksen opettaja, Christelle Mas ohjasi Lohtuniityllä nuorten työpajan aiheena tulevaisuuden olento. Nuoret pohtivat ja tutkivat erilaisia mahdollisia tulevaisuuksia biotieteiden kautta. Mahdollisia tulevaisuuksia hahmo-teltiin biotieteiden, ilmastonmuu-toksen sekä ihmis- ja eläinlajien evoluution kautta. Lohtuniitty, Ainolan puisto siellä kasvihuoneet toimivat kuvausympäristöinä. Tulevaisuuden olento jakso toteutettiin makrokuvaustekniikalla. Makrolinssin läpi kasvin lehtiruodin rakenne näyttää aivan toisenlaiselta, kuin paljain silmin katsottuna. Makrokuvauksen tavoitteena oli yhdistää luonnollisia ja epäluonnollisia ilmiöitä ja asioita toisiinsa. Christelle Maas tutkii tuotannossaan valokuvauksen suhdetta nykyteknologiaan, kuvaamista ilman valokuvakameraa. Jokaisella nuorella on käytössään hyvällä kameralla varustettu kännykkä. Työpajassa nuoret käyttivät kuvatessaan eliöitä ja ilmiöitä makro- ja teleobjektiiveja.
Ilmastonmuutos vaikuttaa ihmisiin ja luontoon. Ilmastonmuutosta voidaan kuiten-kin vielä hidastaa. Koska ilmastonmuu-toksen vaikutukset näkyvät jo nyt ympäri maapalloa, tulee siihen myös sopeutua.
Miten ihmiset voivat sopeutua ilmaston-muutokseen? Miten eläimet? Robotiikan tutkija Antti Tikanmäki vieraili työpajalla ympäristöään havainnoivan robottikoira Bisgin kanssa. Tikanmäki tutkii Oulun yliopiston biomietiikan ja älykkyyden järjestelmiä (BISG) tutkimusryhmässä, jossa tutkitaan robottien havainnointikykyä erilaisissa ympäristöissä. Bisgissä oli samaa kuin elävissä koirissa, sillä oli pieni naama ja siinä pienet kamerasilmät ja neljä pientä jalkaa.
Biologia, ilmastonmuutos, eläinten ja ihmisten anatomia, ihmislajin ja eläinlajien evoluutio suunniteltiin ja toteutettiin työpajassa, jonka teemoina olivat tulevaisuuden olennot, tulevaisuuden ihminen, tulevaisuuden maisema.
Työpajassa rakennettiin tarinoiden maailma – mahdollinen tulevaisuus – joissa elää tulevaisuuden olentoja. Työpajassa speku-loitiin mahdollisia tulevaisuuksia tutki-malla tulevaisuuksia suhteessa biologi-aan, ekologiaan ja biotieteisiin. Työpaja kuvitteli minkälainen olisi tulevaisuuden kehittynyt olento tai ihminen, joka pystyisi sopeutua ilmastonmuutokseen. Esimerkiksi olento, joka ei sairastu.
Miten hyönteiset sopeutuvat, hyönteisiä on kaikkialla ympärillämme. Niitä elää myös kodeissamme. Maailmassa on tuskin mitään kolkkaa, missä hyönteiset eivät pysty elämään. Ne pystyvät elämään äärim-mäisessä kylmyydessä ja äärim-mäisessä kuumuudessa. Nykyään tunnettuja hyönteislajeja on noin 800 000 ja joka vuosi luetteloon lisätään useita lajeja. Jotkut tiedemiehet uskovat, että niitä saattaa olla peräti 10 miljoonaa, joten sinulla on yhtä hyvät mahdollisuudet löytää uusia lajeja kuin kenellä tahansa muullakin.
Tulevaisuuden ihminen, mikäli sitä voi enää ihmiseksi nimittää, toimisi täysin aurinkoenergialla. Päähänsä fuusioituneen kukan avulla auringonvalo muuntuisi energiaksi, joka varmistaa koko kehon toiminnan. Tämä "ihminen" toimii täysin luontoa kunnioittaen ja osallistuu myös kasvien yhteyttämisprosessiin varmistaen maapallon kasvien kukoistuksen yhdessä muiden kaltaisiensa kanssa. Lisäksi lantionpohjaan on kehittynyt keskusyksikkö, jonka avulla he kykenevät tuottamaan omaa sähköenergiaa. Pitkien terävien jalkojensa kautta maahan pääsee ilmaa tämän ihmisen vaeltaessa maita ja mantuja. Jalkojensa kautta ihminen saa myös ravinteita ympäristöstään ja pystyy myös jakamaan ravinteita sinne missä niitä tarvitaan. Syöminen ja juominen eivät siis enää ole tarpeen tulevaisuudessa.
Taiteilija Christelle Masin ohjaama kurssi haastoi nuoria tutkimaan tulevaisuuden ihmisen elämää ja todellisuutta valo-kuvaamisen ja valokuvista rakennetun kollaasin avulla. Tutkittiin ihmisen ja robotin yhteistä mahdollisesti hyvinkin symbioottista tulevaisuutta. Tutustuimme David Cronen-bergiin, H.R. Gigerin sekä Teija ja Pekka Isorättyän taiteeseen
Oulussa toimiva ESR hanke Prikka kiertoon kehittää hävikkiruuan hyödyntämisen keskitettyä mallia. Kiertotalouden logistiikka sijaitsee Veeran Verstaan alakerrassa, ja tarjoaa työpajan nuorille hyötyruokaa. Yhteistyössä nuoret ovat saaneet tieoja hävikkiruoan hyödyntämisestä, ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävästä kiertotaloudesta. Prikka toimitti työpajoihin hävikkiruokaa, joka innosti nuoria taiteilija Christelle Masin ohjauksessa eatART teosten valmistamiseen.
Ruokataide on taiteen laji, joka kuvaa ruokaa, juomaa tai syötäviä esineitä taiteellisen teoksen välineenä tai aiheena houkuttelevan visuaalisen esityksen luomiseksi tai sosiaalisen kritiikin tarjoamiseksi. Se voidaan esittää kaksi- tai kolmiulotteisessa muodossa, kuten maalaus tai veistos.
Tulevaisuuden maisema kurssilla tutustuttiin taiteilijoihin, joiden materiaalina on ollut ruoka. EatART konseptin mukaisesti nuoret toteuttivat oman teoksen aiheena unelma tulevaisuuden maisemasta. Tulevaisuuden maisema muovautui hävikistä. Materiaalit taideteoksiin haettiin Prikan roska-astioista.
Taidetoiminnan tapahtumakulussa aistimelli-suus ja kehollisuus ovat tietämisen ja ymmärryksen rakentumista. Taiteen teke-minen suuntaa kokeiluun ja se haastaa ajattelemaan inhimillistä vaikuttavuutta ja arvontuottamista sekä siihen, että me kukin kokisimme oman roolimme ja tehtävämme merkityksellisenä. Oleellista oli luoda tilaa, oma paikka, yksilölliselle ja yhdessä tapahtuvalle moniääniselle kysymiselle, kyseenalaistamiselle, ihmettelylle, haavei-levalle etsimiselle ja siitä oivaltamiselle.
Opinnäytetyöt
Sofia Leinonen, ”Nuorten kokemuksia Veeran Verstaan Vapaata tilaa ”- hankkeen vaikutuksista resilienssiin, Centria Ammattikorkeakoulu Sosiaalialan koulutus 2021
Milla Jokela, ”Paikka kasvaa – mallistokonseptin suunnittelu” Savonia ammattikorkeakoulu
Hannele Ala-Keskinen, ”Me ihmiset ollaan kuitenkin enemmän samanlaisia kuin erilaisia” Ratkaisukeskeinen kuvataideterapian menetelmään perustuva Voimavaraleiri, Maisteritutkielma Taidekasvatus, Jyväskylän yliopisto 2020
Oppimateriaalit
Merituulia Aalto, Kirjoittajakoulunuorille aikuisille, Veeran Verstas ry
Meri Lähteenoksa, Vapaata tilaa resilienssitaitoja rakentamassa, Veeran Verstas ry Vapaata tilaa hanke 2022
Hankkeen tavoitteena oli työllistää taiteili-joita, tavoite muodostui hyvin merkityk-selliseksi koronan takia, monen taiteen tekijän kannalta.
Mukana olleet taiteen ammattilaiset opettajina sekä esiintyjinä:
Heidi Kesti, kuvataiteilija
Silja Kejonen, runoilija, kuvataiteilija
Christelle Mas, kuvataiteilija, valokuvaaja
Outi Vuoriranta, näyttelijä
Martu Väisänen, animaation opettaja
Marjo-Riikka Stenius, Niitty, kuvataiteilija niittyentusiasti
Hanna-Leena Kauppinen, ilmajooga
Anni Arffman, kuvataiteilija
Eeva-Maria Kauniskangas, burlesque
Hannele Ala-Keskinen, Mieleni maisema, tietokirjailija, terapeutti
Marjo Kangasluoma, musiikki
Tiina Vehkaperä, kuvanveisto
Jussi Alaraasakka, konemusiikki
Henna Lapinlampi (vanha veera), vannetanssi
Anna-Leena Järvi, ilmaisutaidon ohjaaja
Antti Ylönen, kuvanveistäjä
Sanna Koivisto, kuvataiteilija
Anna-Kaisa Järvi, klovni
Rooa Paldanius, kuvataiteilija
Tiina Pehkonen, käsityöaktivismi
Milla Sévon (vanha veera), elokuva-ala
Hanna Holopainen ja Kaisu Heikkilä,
Kakaravaara 41, kuvataiteilijat
Mari Oikarinen, kuvataiteilija
Veeran Verstas ry toteuttaa osaamisen kierrätystä, joka ilmenee siinä, että ns ”vanha veera” lähtee verstaalta opiskelemaan ja tulee takaisin opiskelun harjoitusjaksolle tai tekemään opinnäytetyötä ja sitten mahdolli-sesti opettamaan taidetyöpajalle.
Opiskelijaharjoittelijat
Jonna Mustonen, tradenomi OAMK,
(vanha veera)
Sara Rundelin, medianomi OAMK,
(vanha veera)
Milla Jokela, muotoilija, Savonia,
(vanha veera)
Tiina Pakonen, sosionomi, Centria
Ida-Maria Karppinen, kuvataidekasvatus
Lapin yliopisto, (vanha veera)
Marjo Kangasluoma, sosionomi OAMK
Rosa Säkkinen, sosionomi, OAMK
Roosa Ouvinen, yhteisöpedagogi Humak, tanssija
Kirjoittajakurssi
Merituulia Aalto, vastuuohjaaja, sanataiteilija (vanha veera)
Aura Kanerva, runoilija, lavarunous
Susinukke Kosola, runoilija
Silja Kejonen, runoilija, kuvataiteilija
Luennot
Outi Pyy, vastuullisuusjohtaja
Essi Kummu, kirjailija
Katri Rauanjoki, kirjailija
Henna Ryynänen, kuvittaja
Saija Candelin, kuvataiteilija
Hanna Moisala, sirkustaiteilija
Tapani Kunnas, huonekalupuuseppä
Tapahtumat
Runomuotokuvia Niityllä, Sonnisaari, Taiteiden Yö 18.8.2022
Kirjakirppis, Siivouspäivä 28.8.2021
Oulu Pride 6.8.2022
Instagram-live Loskazinen kanssa 19.7.2022 keskustelua runoudesta ja mainostaen Veeran Verstaan Vapaata tilaa -hankkeen kirjoittajakurssia.
Kirjakirppis, Siivouspäivä 28.5.2022
Instagram-live
Aamusivu-livet: Runoilija Silja Kejonen kirjoittaa aamusivut yhdessä liveä katsovien ihmisten kanssa. 17.6., 1.7., 15.7., 5.8., ja 26.8.2021
Pimeän puutarha, LUMO-festivaali, Aitta8, 11.11.2020
Paikka haltuun -tapahtuma 14.10.2020, webinaari
Mari Oikarisen taidenäyttely Ajatus palmusta, Aitta8, 5.-30.9.2020
Rooa Paldaniuksen taidenäyttely Notes To Not Just Myself – piirrettyjä ja maalattuja muistiinpanoja, Aitta8,1.8.–27.8.2020
Aitta8:n avajaiset 6.7.2020
Kirjakirppis ja radikaaleja ristipistoja Aitta8, 6.-17.7.2020
Info Pohjois-Pohjanmaan TE-toimistolla 13.3.2020
bottom of page