No niin. Veeran verstaan lyhytelokuva projekti Lapset alkaa olla viittä vaille valmis. Vaikka ”ensi-ilta” oli Kuopiossa, niin silti varsinainen ensi-ilta pidetään täällä verstaalla kesän aikana, kun vielä rauhassa viimeistellään elokuva. On se ihmeellistä mitä saa aikaiseksi, kun on hyvä porukka ja on kivaa, siis ennen kaikkea kivaa! Siinä se on mielestäni hyvän projektin tunnusmerkit. Pitää pystyä tekemään hommia sillä tavalla, että nauttii tekemisestä, vaikka kiirekin saattaa joskus rynniä olan yli. Mukavaa lyhytelokuvien tekemisessä on aina se, kun saa asettaa tavoitteen rauhassa, antaa luovuuden lennellä ilman esteitä ja vasta sitten, kun idea ja käsikirjoitus on valmiina voidaan katsoa kuinka toteutettavissa se on. Haasteelliseksi elokuvaprojektin ohjauksessa muodostuu se, että täytyy aina osata tehdä sellaista elokuvaa, joka on olemassa olevien resurssien sisällä ja ihmisten taidot ja kapasiteetit huomioon ottava. Vaikka joskus ottaisikin hiukan isomman palan kuin ajatteli, niin sekin hyvä, sillä se on edellytys uuden oppimiselle. Pitäisi osata kuitenkin ottaa sen verran haastetta, että mielenkiinto säilyy ja hommasta selviää. Kaikkein inhottavinta olisi jättää leikki kesken ja todeta väsyneenä, että tulipa otettua liian iso kakku. Mutta tästä lyhytelokuva projektista selvittiin huumorilla yli, vaikka joskus asiat tuntuivatkin hiukan laahaavan ja olen todella tyytyväinen meidän porukkaan täällä verstaalla. Luulen, että tehtiin ihmisen rajoissa olevaa elokuvaprojektia. Kiitos ihmiset! Ei muuta kuin elokuvan ensi-iltaa odotellessa.

-j

Veeran Verstaan kotisivujen kehittäessäni joutuu väkisin ajattelemaan hiukan syvemmin filosofiaa itse verstaan takana. Veeran Verstas kantaa kokonaisvaltaista näkemystään siitä, miten nuorten on hyvä tehdä tai olla tekemättä. Niin.. olla tekemättä. Tekemättä jättäminen saattaa joillekkin meistä olla hyvinkin yksinkertaista ja helppoa. Mutta suurin osa nuorista ja nuorista aikuisista kokee tänäpäivänä jatkuvaa painetta ja kilpailua opiskelupaikoista, työstä, uusimmasta kännykkä mallista tai "paremmasta elämästä" joiden vuoksi täytyy pakolla puskea eteenpäin. Pian saattaa kuitenkin tulla aika, jolloin tuntee itsensä hyvin, hyvin väsyneeksi. Silloin on hyvä ottaa etäisyyttä ja miettiä oman elämänsä motiiveja uusiksi. Mikä meitä ihmisiä todellisuudessa ajaa eteenpäin? Mitä päätämme tehdä ja mitä jättää tekemättä? Mitä ylipäätänsä kannataa sillä voimavaralla tehdä, joka meillä kulloinkin on käytettävissä?

Tulevaisuus on mielestäni määrittelemätön asia, ainakin itse kuljen iso kysymysmerkki otsalla, mutta silti aina uskon ja toivon, että menemme oikeaan suuntaan. Elämä on mielenkiintoinen sarja valintoja, mutta kaikkea emme suinkaan voi aina valita itse. Kohtaloko? Joskus  nyt vain on niin, että täytyy tehdä mitä pitää tehdä - mukisematta. Sitten, kun on yrittänyt parhaansa ja voimat alkavat huveta, sitten on hyvä pysähtyä ja levätä.. olla vain.. olla tekemättä. Säästellään ja vaalitaan ystävät siis tekemättömyyttä, sillä se saattaa tulla myös oikeaan paikkaan ja oikeaan tarpeeseen.